Omasta tarkistuslistasta apu ensimmäiseen nauhoitukseen: Katjan tapaus

Katja aloitti keskusteluohjelman tekemisen syksyn alussa. Hänellä oli aiheet, kiinnostunut yleisö ja lainattu studiotila, mutta jokainen nauhoitus tuntui alkavan hätäisesti. Ensimmäisessä tapaamisessa hän kertoi unohtavansa aina jonkin pienen asian: vieras ei tiennyt, mihin parkkeerata, kuulokkeet olivat väärässä pöydässä tai aikataulu oli vain Katjan päässä.

Kysyin häneltä, mitä kaikkea edellisessä nauhoituksessa oli tapahtunut ennen kuin mikrofoni meni päälle. Hän kirjoitti vastauksen paperille ja huomasi itsekin, että asioita oli yli kaksikymmentä, eikä niistä yksikään ollut kirjattuna mihinkään. Siitä lähti ajatus omasta valmistelulistasta, jonka hän rakentaisi itse eikä lainaisi valmiina.

Kurssin tarkistuslistamoduulissa ei anneta yhtä oikeaa listaa. Annamme rungon, jonka päälle jokainen kokoaa omat kohtansa omasta tavastaan tehdä haastattelua. Katja jakoi listansa kolmeen osaan: ennen vierasta, vieraan saapuessa ja nauhoituksen jälkeen.

Jokaiseen kohtaan hän kirjoitti verbin eikä pelkkää substantiivia. Ei ”mikrofonit”, vaan ”tarkista äänitaso kummallakin paikalla”. Ero tuntuu pieneltä, mutta toimiva lista kertoo tekijälleen, mitä käsillä pitää tehdä. Hän karsi myös kohtia, jotka eivät kuuluneet hänen tilanteeseensa, koska liian pitkä lista jää lopulta käyttämättä.

• Ennen vierasta: tila, laitteet ja kysymysrunko
• Saapuessa: vastaanotto, juoma ja lyhyt kertaus
• Jälkeen: kiitos, tiedostojen nimeäminen ja varmuuskopio

Kun lista oli valmis, siirryimme harjoituksiin. Moduulissa käydään koko prosessi läpi kuvitteellisen vieraan kanssa, jonka rooliin joku kurssilaisista tai opettajista asettuu. Katjan ensimmäinen harjoitusvieras oli rauhallinen, mutta tarkoituksella myöhässä.

Se paljasti listan ensimmäisen aukon: aikataulussa ei ollut yhtään väljyyttä. Katja lisäsi saapumisen ja nauhoituksen alun väliin varttia vastaavan puskurin ja kirjoitti vieraalle lähetettävään viestiin, että paikalle kannattaa tulla hieman ennen sovittua aikaa. Harjoitus ei ole näytös. Sen tarkoitus on antaa virheelle turvallinen paikka tapahtua.

Toisella harjoituskerralla vieraana oli jännittäjä, joka kysyi kolme kertaa, mitä kysymyksiä tulee. Katja huomasi, ettei hänen listassaan ollut kohtaa, jossa vieraalle kerrotaan nauhoituksen kulku sanallisesti ennen mikrofonin avaamista. Hän lisäsi sen ja kirjoitti itselleen valmiin parin lauseen alustuksen.

Samalla hän siirsi mikrofonitarkistuksen aikaisemmaksi, ennen kuin vieras istuu paikalleen. Näin vieraan ei tarvinnut katsella, kun Katja säätää laitteita. Pienet järjestyksen muutokset vähensivät odottelua ja antoivat tilaan rauhallisemman tunnelman jo ennen ensimmäistä kysymystä.

Kolmannella kerralla Katja ajoi koko prosessin alusta loppuun melkein ilman keskeytyksiä. Lista oli nyt yhden sivun mittainen, ja hän oli tulostanut sen ja kiinnittänyt pöydän viereen. Hän ei enää lukenut sitä rivi riviltä vaan vilkaisi kohtia, kun tilanne vaihtui.

Huomasin, että lista oli muuttunut muistin tueksi eikä ohjeeksi. Se kertoi juuri sen, mitä Katja oli itse oppinut, ja siksi se pysyi käytössä. Valmiiksi lainattu lista olisi todennäköisesti jäänyt laatikkoon ensimmäisen kiireisen viikon jälkeen.

Katjan tapauksessa tärkeintä ei ollut listan sisältö vaan sen tekotapa. Kun kirjoittaa kohdat omasta kokemuksesta ja testaa ne harjoituksessa, jokainen rivi on perusteltu. Samalla kurssilainen oppii ennakoimaan, missä kohdassa nauhoituspäivä yleensä alkaa venyä.

Suosittelen kokeilemaan samaa omassa työssä. Kirjaa ensin muistista kaikki, mitä viimeksi tapahtui ennen nauhoituksen alkua, ja järjestä ne aikajärjestykseen. Harjoittele sitten yhden ystävän kanssa, joka esittää vierasta ja saa tehdä pieniä virheitä tarkoituksella. Lisää listaan vain se, mikä oikeasti puuttui.

• Kirjaa ensin kaikki, mitä edellisessä nauhoituksessa tapahtui
• Muotoile kohdat tekemisinä, älä pelkkinä aiheina
• Harjoittele vähintään kaksi kertaa ennen oikeaa vierasta