Näin rakennamme studion istumajärjestyksen ennen vieraan saapumista

Kun valmistelemme opetuksessa studiota, aloitamme huoneesta, emme mikrofoneista. Istahdamme itse molempiin paikkoihin ja katsomme, mitä vieras näkee: oven, ikkunan, seinän vai toisen ihmisen kasvot. Jos katse osuu jatkuvasti johonkin häiritsevään, keskustelu kärsii, vaikka äänentoisto olisi moitteeton.

Käytämme tähän yksinkertaista menetelmää, jonka jokainen opiskelija toistaa omassa tilassaan. Piirrämme huoneesta pohjakuvan paperille, merkitsemme ovet, ikkunat, pöydän ja pistorasiat ja kokeilemme kahta kolmea eri sijoittelua. Piirtäminen pakottaa katsomaan tilaa uusin silmin, ja huomaat nopeasti, mihin tuoli kannattaa viedä ja mihin ei.

Opetuksessa muistutamme, että hyvä sijoittelu on usein tylsä: ei dramaattisia kulmia, ei näyttäviä taustoja, vaan rauhallinen ja tasainen asetelma, jossa kumpikin voi keskittyä toiseen.

• Istu itse vieraan paikalla ennen nauhoitusta
• Piirrä pohjakuva ja kokeile vähintään kaksi sijoittelua
• Poista näkökentästä kaikki, mikä liikkuu tai vilkkuu

Suosittelemme istumaan hieman vinossa toisiinsa nähden, ei suoraan vastakkain. Suora vastakkainasettelu voi tuntua kuulustelulta, ja aloitteleva vieras alkaa helposti jännittää. Pieni kulma antaa vieraalle luvan katsoa välillä muualle, esimerkiksi pöydälle tai ikkunaan, kun hän miettii vastaustaan.

Etäisyyden tulee olla sellainen, että voitte puhua tavallisella äänellä ilman kumartumista. Jos välimatka on liian pitkä, ihmiset alkavat korottaa ääntään tai nojata eteenpäin, ja mikrofonin etäisyys vaihtelee. Liian lähellä taas henkilökohtainen tila ahdistaa. Käytännössä noin metrin verran pöydän kulman ympärillä toimii useimmissa pienissä studioissa.

Tuolit valitaan niin, että ne eivät narise tai pyöri. Tämä kuulostaa pieneltä asialta, mutta nauhoituksessa yksikin kitisevä tuoli kuuluu jokaisessa hiljaisessa kohdassa. Mikko Laaksonen testaa tuolit opetuksessa kuuntelemalla ne läpi kuulokkeilla.

• Istu hieman vinossa, älä suoraan vastakkain
• Etäisyys noin metri, puhuminen tavallisella äänellä
• Valitse tuolit, jotka eivät narise eivätkä pyöri

Katsekontaktilla on kaksi tehtävää: se kertoo vieraalle, että kuuntelet, ja se auttaa sinua lukemaan, milloin vastaus on kesken. Siksi muistiinpanot kannattaa asettaa niin, ettei sinun tarvitse painaa päätäsi alas jokaisen kysymyksen kohdalla. Vaaka-asennossa oleva paperi pöydän reunalla, silmien korkeudella, toimii hyvin.

Harjoituksissa pyydämme opiskelijoita lukemaan kysymyksen ääneen kahdesti: kerran paperista katsoen ja kerran vain vilkaisten sitä. Ero kuuluu ja näkyy heti. Kun katse pysyy vieraassa, vastaus tulee yleensä pidemmäksi ja rennommaksi.

Vieraalle annetaan myös oma paikka tekstille, jos hän haluaa katsoa omia muistiinpanojaan. Pieni lisätuoli tai kulmapöytä riittää. Näin kenenkään ei tarvitse piilotella papereita sylissä, ja kahden ihmisen välille jää vapaa katselulinja.

• Pidä kysymysrunko silmien korkeudella, ei sylissä
• Harjoittele kysymyksen lukemista vain vilkaisten
• Anna vieraalle oma tila omille papereilleen

Rauhallinen tila ei tarkoita täydellistä äänieristystä. Se tarkoittaa, että poistat ne asiat, jotka vievät huomion. Sulje ovi, laita puhelimet lentotilaan, sammuta tarpeettomat laitteet ja kiinnitä huoneen oveen selkeä merkintä nauhoituksesta. Tämä käy läpi opetuksessa yksinkertaisena kierroksena ennen jokaista harjoitusta.

Valaistus vaikuttaa tunnelmaan enemmän kuin moni arvaa. Kova yläpuolinen valo saa vieraan tuntemaan itsensä esillä olevaksi, kun taas pehmeä sivuvalo tai pöytälamppu tekee tilasta lempeämmän. Syksyllä, kun päivä hämärtyy aikaisin, tämä korostuu: iltapäivän nauhoituksessa valon säätäminen kannattaa tehdä ennen vieraan saapumista.

Lopuksi kuuntele huone. Taputa kerran käsiä ja kuuntele, miten ääni kaikuu. Jos huone kaikuu, pehmeät pinnat auttavat: verho, matto tai kirjahylly seinän vieressä. Näillä pienillä muutoksilla saa paljon aikaan ilman uusia hankintoja.

• Puhelimet lentotilaan ja ovi kiinni ennen aloitusta
• Käytä pehmeää sivuvaloa kovan yläpuolisen valon sijaan
• Taputa käsiä ja kuuntele huoneen kaiku

Istumajärjestys kannattaa kertoa vieraalle jo perehdytysviestissä, mutta paikalla se näytetään uudelleen. Näytä vieraalle hänen tuolinsa, kerro mihin mikrofoniin hän puhuu ja että voi istua rennosti. Vieraan ei tarvitse arvailla, mitä häneltä odotetaan.

Annamme opetuksessa suosituksen varata muutama minuutti istumiseen ennen kuin nauhoitus alkaa. Vieras saa tottua tilaan, kokeilla tuolia ja vettä, ja sinä saat tarkistaa, että hän näkee sinut hyvin. Nämä minuutit säästävät usein koko haastattelun ensimmäisen kymmenen minuutin hapuilulta.

Jos vieras on jännittynyt, älä korjaa istuma-asentoa ääneen. Tarjoa sen sijaan kysyvä vaihtoehto: haluatko siirtää tuolia lähemmäs tai kauemmas? Se antaa hänelle päätösvallan ja rauhoittaa tilannetta. Heidi Rantanen on huomannut, että juuri tämä pieni valinta usein laukaisee ensimmäisen jännityksen.

• Näytä vieraalle hänen paikkansa ja mikrofoninsa
• Varaa muutama minuutti istumiseen ennen aloitusta
• Kysy, haluaako vieras siirtää tuolia, älä käske

Opetussuunnitelman tämä osa päättyy kotitehtävään. Valitse oma nauhoituspaikkasi, vaikka se olisi keittiön pöytä tai työhuone, ja tee siitä pohjakuva. Merkitse kaksi istumapaikkaa, katselulinjat ja mahdolliset häiriölähteet.

Kokeile sitten kahta eri sijoittelua ja kuuntele nauhoitettu ääninäyte molemmista. Kirjoita muutamalla lauseella, mikä toimi paremmin ja miksi. Tämä muistiinpano kulkee mukana tarkistuslistassa, jonka kokoat kurssin lopussa.

Tehtävän tarkoitus ei ole löytää täydellistä tilaa vaan oppia katsomaan omaa ympäristöäsi haastattelijan silmin. Kun olet tehnyt tämän kerran, huomaat tekeväsi sen automaattisesti jokaisessa uudessa paikassa, olipa kyse studiosta, neuvotteluhuoneesta tai vieraan kotoa.

• Piirrä pohjakuva omasta nauhoituspaikastasi
• Nauhoita ääninäyte kahdesta eri sijoittelusta
• Kirjaa havainnot tarkistuslistaasi