Istumajärjestys syysnauhoituksiin: tila, katse ja rauha

Syksyn alkaessa studioon palataan kesätauon jälkeen, ja moni tila on ehtinyt muuttua huomaamatta. Tuolit ovat siirtyneet, pöydälle on kertynyt papereita ja nurkkaan on jäänyt laatikoita. Kun pääset taas nauhoittamaan, ensimmäinen kysymys ei ole mikrofoni vaan se, missä vieras istuu ja miltä hänestä siellä tuntuu.

Opetuksessa tämä on yksi niistä asioista, joita aloittelijat aliarvioivat. Istumajärjestys ei ole sisustusasia. Se vaikuttaa siihen, kuinka vapaasti vieras puhuu, katsooko hän sinua vai kameraa tai seinää ja kuuluuko keskustelusta rauha vai jännitys.

Tämä kirjoitus on ensimmäinen osa kahdesta istumajärjestyksestä ja studiotilasta. Keskityn tässä siihen, miten paikat valitaan ja miten katsekontakti rakennetaan. Tilan rauhallisuuden kokonaisuus jää seuraavaan osaan.

Lähde liikkeelle yksinkertaisesti: istu itse molemmille paikoille ennen kuin vieras saapuu. Huomaat heti, jos valo osuu silmiin, jos pöydän reuna painaa käsivartta tai jos toisen mikrofoni on liian lähellä suuta.

• Istu itse molemmilla paikoilla ennen vieraan saapumista
• Poista pöydältä kaikki, mitä ei tarvita nauhoituksessa
• Tarkista, että valo ei osu suoraan silmiin

Perusasetelma on kaksi tuolia viistosti vastakkain, ei suoraan toisiaan vasten. Suora vastakkain istuminen tuntuu helposti kuulustelulta, ja vieras alkaa vastata varovaisesti. Viisto kulma antaa molemmille luvan katsoa välillä muualle ilman, että se näyttää välttelyltä.

Haastattelijan paikka on yleensä se, josta näkee oven ja kellon. Näin et joudu kääntymään kesken keskustelun ja pystyt seuraamaan aikataulua huomaamatta. Vieraan paikka on se, jossa hän istuu selkä seinää tai ainakin selkä pois kulkuväylästä, jotta kukaan ei kulje hänen takanaan.

Kerro vieraalle paikka vasta, kun olette huoneessa, ja tarjoa kuitenkin valinnanvaraa pienissä asioissa: haluaako hän vettä oikealle vai vasemmalle puolelle, korkeamman vai matalamman tuolin. Pienikin valinta tekee tilasta hänen oman.

Jos vieras on vasenkätinen tai käyttää muistiinpanoja, huomioi se pöydän asettelussa. Tämän näkee harjoituksessa nopeasti: kokeile paikkoja yhdessä kurssitoverin kanssa ja kysy, missä asetelmassa oli helpointa puhua.

• Viisto kulma pehmentää kuulustelun tuntua
• Haastattelija näkee oven ja kellon
• Anna vieraalle pieni valinta ennen aloitusta

Katsekontaktista puhutaan usein ikään kuin sen pitäisi olla jatkuvaa. Käytännössä jatkuva katse väsyttää ja saa vieraan hermostumaan. Hyvä rytmi on sellainen, että katse kohtaa kysymyksen alussa ja palaa vastauksen aikana, kun vieras kuuntelee itseään ja miettii.

Harjoittelemme tätä siten, että haastattelija katsoo muistiinpanoja vain kysymyksen jälkeen, ei kesken vastauksen. Silloin vieras tuntee, että häntä kuunnellaan, vaikka silmät välillä liikkuvat. Nyökkäys ja pieni hymy toimivat ääneen sanottua paremmin, koska ne eivät päädy nauhalle.

Jos nauhoitat videota, sovi etukäteen, katsooko vieras sinua vai kameraa. Useimmissa keskusteluissa katse sinuun toimii luontevammin, ja kamera hoitaa oman osansa. Kerro tämä vieraalle perehdytysviestissä, niin hän ei jää arvailemaan.

Muista myös oma asentosi. Jos nojaat taaksepäin ja ristit kädet, vieras lukee sen etäisyytenä. Kevyt eteenpäin kallistuminen ja avoimet kädet pöydällä riittävät viestiksi läsnäolosta.

Moni istumajärjestyksen ongelma on oikeasti mikrofoniongelma ja päinvastoin. Jos mikrofoni on liian kaukana, vieras kumartuu eteenpäin ja asento muuttuu epämukavaksi. Jos se on liian lähellä, hän vetäytyy taaksepäin ja äänenvoimakkuus vaihtelee.

Sijoita mikrofoni niin, että vieras voi istua rennosti ja puhua samaan suuntaan kuin katsookin. Mikrofoniteline ei saa olla suoraan katseen linjalla, koska se rikkoo kontaktin. Hieman sivulle ja alemmas asetettu mikrofoni toimii usein parhaiten.

Tarkista, ettei pöydälle tule ääntä aiheuttavia esineitä: avaimia, puhelinta tai paperipinoa, joka rahisee. Pöydän pinnalle voi laittaa pehmeän alustan, jos vieras on taipuvainen kopauttamaan sormiaan.

Mikrofonitesteistä kerron tarkemmin toisessa kirjoituksessa. Tässä riittää, että muistat yhden asian: aseta mikrofoni ihmisen mukaan, älä ihminen mikrofonin mukaan.

• Mikrofoni hieman sivulle ja alemmas katseen linjasta
• Pöydälle vain se, mitä nauhoituksessa tarvitaan
• Rahisevat paperit ja avaimet pois ennen aloitusta

Syksyllä vieras saapuu usein sateesta tai kylmästä. Märkä takki, ulkokengät ja kiire näkyvät ilmeessä ja äänessä. Varaa naulakko tai tuoli takille studion ulkopuolelle ja anna vieraalle muutama minuutti asettua ennen kuin käytte istumaan.

Lämpötilaan kannattaa kiinnittää huomiota. Studio, jossa on vedoton ja kohtuullisen lämmin, saa vieraan puhumaan rennommin. Liian kuuma tila taas väsyttää puolessa tunnissa. Tarkista lämpö samalla kun testaat tuolit.

Pimeys tulee aikaisin, ja valaistus muuttuu. Jos huoneessa on ikkuna, sen valo voi vaihdella nauhoituksen aikana. Vedä verho joko kokonaan kiinni tai pidä se auki, mutta älä muuta sitä kesken nauhoituksen.

Tarjoa vettä huoneenlämpöisenä ja aseta lasi niin, ettei se osu mikrofoniin. Näillä pienillä asioilla vältät keskeytykset, joita kukaan ei halua leikata pois jälkikäteen.

• Naulakko tai tuoli takeille studion ulkopuolella
• Tarkista huoneen lämpö ennen vieraan tuloa
• Päätä verhojen asento ennen nauhoitusta

Kurssilla teemme tästä käytännön tehtävän, jonka voit tehdä myös yksin tai kaverin kanssa. Aseta kaksi tuolia kolmella eri tavalla: vastakkain, viistosti ja rinnakkain kulmapöydän ääressä. Keskustele jokaisessa asetelmassa kolme minuuttia samasta aiheesta ja kirjoita ylös, missä puhuminen tuntui helpoimmalta.

Kysy kumppanilta samat kysymykset: missä oli helppo katsoa, missä tuntui kuin olisi tentissä ja missä keskeytyksiä tuli eniten. Vertaa vastauksia omiin havaintoihisi. Yleensä viisto asetelma voittaa, mutta tilan koko ja vieraan luonne voivat muuttaa tuloksen.

Kirjaa löydöksesi tarkistuslistaan, jota kokoat kurssin aikana. Siihen kuuluu kolme riviä istumajärjestyksestä: paikkojen kulma, mikrofonin sijoitus ja valon suunta. Näin et tarvitse muistia, kun seuraava nauhoitus lähestyy.

Seuraavassa osassa jatkamme tilan rauhallisuudesta: äänistä, kulkureiteistä ja siitä, miten studion ilmapiiri syntyy ennen kuin kukaan sanoo mitään.

• Kokeile vastakkain, viistosti ja rinnakkain
• Kirjaa kolme riviä tarkistuslistaan
• Pyydä kumppanilta palaute jokaisesta asetelmasta