Avoimet vai suljetut kysymykset: kumpi sopii studiohaastatteluun paremmin

Kun aloittelija suunnittelee ensimmäistä studiohaastattelua, vastaan tulee yleensä kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäisessä runko koostuu muutamasta laajasta, avoimesta kysymyksestä, joiden varassa vieras kertoo omin sanoin. Toisessa runko on tarkemmin ohjattu: kysymyksiä on enemmän, ne ovat suppeampia ja järjestetty tiettyyn kaareen.

Olen koordinoinut vieraita ja aikatauluja niin kauan, että olen nähnyt molemmat mallit käytännössä. Kumpikaan ei ole väärä. Ero näkyy siinä, miten nauhoitus etenee, kuinka paljon haastattelija joutuu improvisoimaan ja miltä vieras tuntuu istuessaan mikrofonin ääressä.

Tässä kirjoituksessa vertaan malleja kolmella mittarilla: vieraan rauhallisuus, haastattelijan hallinta ja jälkikäsittelyn määrä. Lopuksi kerron, kumpaa suosittelen sinulle, kun harjoittelet kysymysten suunnittelua kurssin tehtävissä.

Avoimessa rungossa kysymys voi olla esimerkiksi: kerro, miten tähän aiheeseen päädyit. Vieras saa itse valita, mihin kohtaan tarinaa hän tarttuu. Hyvin valmistautunut vieras vastaa luontevasti ja keskustelu tuntuu vapaalta.

Riski on se, että laaja kysymys antaa myös paljon tilaa harhailulle. Jännittävä vieras voi vastata kymmenen minuuttia ja ohittaa juuri sen, mitä haastattelija halusi kuulla. Silloin haastattelijan täytyy keskeyttää tai ohjata, ja se vaatii kokemusta.

Avoin runko toimii parhaiten, kun vieras on tottunut puhumaan ja aikaa on riittävästi. Aloittelijalle se on kuitenkin vaativampi, koska jatkokysymykset pitää keksiä kesken nauhoituksen eikä paperilla ole valmista tukea.

• Vieras valitsee itse painotuksen
• Vastaukset voivat venyä ennakoimattomasti
• Vaatii sujuvia jatkokysymyksiä

Ohjatussa rungossa kysymykset etenevät ennalta mietityssä järjestyksessä: ensin tausta, sitten pääaihe, lopuksi näkemykset. Jokaisella kysymyksellä on tehtävä, ja haastattelija tietää, mihin kohtaan mennään seuraavaksi.

Tämä malli rauhoittaa usein sekä haastattelijaa että vierasta, kun perehdytysviestissä on kerrottu aiheet etukäteen. Nauhoitus pysyy aikataulussa, ja jälkikäsittelyssä leikattavaa on vähemmän.

Haittapuoli on jäykkyys. Jos kysymykset ovat liian suppeita tai johdattelevia, vastaukset jäävät lyhyiksi, ja keskustelu muistuttaa kuulustelua. Lista voi myös tehdä haastattelijasta riippuvaisen paperistaan, jolloin kuunteleminen kärsii. Siksi ohjattukin runko tarvitsee avoimia kysymyksiä sisäänsä.

• Etenee ennustettavasti ja pysyy aikataulussa
• Vähentää leikkaustarvetta jälkikäsittelyssä
• Voi muuttua kuulusteluksi, jos kysymykset ovat suppeita

Vieraan rauhallisuuden kannalta ohjattu runko voittaa, kun vieras on kokematon. Hän tietää, mitä on tulossa, eikä joudu arvailemaan, mitä häneltä odotetaan. Avoin runko sopii vieraalle, joka haluaa kertoa tarinansa omalla tavallaan.

Haastattelijan hallinnassa tilanne on päinvastainen. Avoin runko antaa vapauden, mutta vaatii tilannetajua. Ohjattu runko antaa tuen, mutta kaventaa liikkumavaraa. Kumpikin vaatii harjoitusta, ja siksi kurssilla harjoittelemme molempia samoilla aiheilla.

Jälkikäsittelyssä ero on selvin. Ohjatusta nauhoituksesta saa valmiin kokonaisuuden pienemmällä leikkaamisella. Avoin nauhoitus tuottaa usein rikkaampaa materiaalia, mutta sen karsimiseen kuluu enemmän aikaa. Se kannattaa muistaa myös aikataulua suunnitellessa.

Suosittelen aloittelijalle ohjattua runkoa, jonka sisään on rakennettu muutama avoin kysymys. Pohja on selkeä: aloitus, kolme neljä aihealuetta ja lopetus. Jokaisen aihealueen alussa on yksi avoin kysymys, ja sen jälkeen valmiiksi mietityt jatkokysymykset odottavat tarvittaessa.

Näin vieras saa tilaa kertoa, mutta haastattelija ei jää tyhjän päälle. Jos vastaus kantaa, jatkat kuuntelemalla. Jos ei, siirryt seuraavaan valmiiseen kysymykseen ilman, että tilanne tuntuu hankalalta.

Kirjoita kysymykset neutraaleiksi: vältä sanamuotoja, jotka kertovat, mitä vastausta toivot. Kokeile jokaista kysymystä ääneen ennen nauhoitusta. Jos se tuntuu kömpelöltä lausuttuna, se kuulostaa kömpelöltä myös vieraan korvaan.

• Yksi avoin kysymys jokaisen aihealueen alkuun
• Valmiit jatkokysymykset varalle
• Neutraali sanamuoto ilman johdattelua
• Lue kysymykset ääneen etukäteen

Kysymysten suunnittelun moduulissa saat saman aiheen kahdelle rungolle: toinen kirjoitetaan avoimeksi, toinen ohjatuksi. Vertaat niitä keskenään ja kirjaat, missä kohdassa kumpikin tuntuu toimivan tai takkuavan.

Seuraavaksi yhdistät mallit omaksi rungoksesi ja harjoittelet sitä kuvitteellisen vieraan kanssa. Pari lukee roolin mukaan vieraan vastauksia, ja sinä kuuntelet, ohjaatko liikaa vai liian vähän. Tämä on turvallisin tapa oppia, koska virheistä ei seuraa mitään.

Lopuksi liität rungon osaksi perehdytysviestiä, jotta vieras tietää aiheet etukäteen. Valmis pohja ja tarkistuslista auttavat siirtämään saman logiikan seuraavaan haastatteluun ilman, että aloitat tyhjästä.